Nyt sitten odotellaan Friidulle Vuotovalio -titteliä, eli niitä juoksuja odotellessa...

Noh, agilityssä ollaan Flipin kanssa ihan samassa veneessä kuin tokossakin. Liian vähän treeniä, liikaa kisoja. Nyt ei olla moneen kuukauteen treenattu kun en ole ollut kykenevä juoksemaan, ehkä sitten taas helmikuun jälkeen (toivottavasti) päästäisiin kiinni harjoitusrutiineihin. Flipin ongelma on se että en ole siltä vaatinut tarpeeksi läheltä toimimista, enkä ole opettanut sitä kunnolla kääntymään. Sotasuunnitelma agin suhteen on siis selvillä, ja siitä tulee ihan huippuhyvä kunhan vaan päästään toteuttamaan suunnitelmaa.

Friidu kävi viime vuoden lopulla kahdessa näyttelyssä, toiveissa oli että olisi tullut valioksi mutta eikö se ole vanha totuus että sitten kun tarvitsee enää sen yhden niin sitten se välttää meitä kuin ruttoa :) Jyväskylä KV:stä siis kotiintuomisina ERI, SA, PN2, VA-SERT ja VA-CACIB. Sisko Minttu otti sertin ja valioitui, sekä oli ROP. Helsingistä Voittaja-näyttelystä saatiin täsmälleen sama satsi kuin Jkl:stäkin, PN1 ja ROP oli How Wilful Panic in the Ring "Tuittu". Seuraava koitos näyttelyiden suhteen on sitten Turun KV viikon päästä, josko siellä sitten jo nappaisi. Sehän ei ole kuin ajan kysymys koska se osuu Friidun kohdalle, mutta olisihan se kiva saada mahdollisimman pian.

Viimeiset maastot olivat syyskuussa HVK:lla. Friidu juoksi siellä parhaimman juoksunsa tähän asti alkuerässä (ehkä vähän sikameiningillä kun oli heti alkuun tymäyttänyt Alfan kylkeen omalla kyljellään), mutta finaalissa oli taas isä Pino näyttänyt tytölle kaapin paikan. Pinolle 1. sija ja sert, Friidu toisena pisteillä 444 ja SA. Hyvä kauden päätöskisa siis. Friidun ensimmäinen kisakausi sujui sen verran mallikkaasti, että se palkitaan Suomen Puolanvinttikoirat ry:n vuoden 2013 maastokoirana! Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kilpailu ei ollut tällä kaudella kovaa, toivottavasti ensi kaudelle saadaan paljon kisakumppaneita ja vältytään loukkaantumisilta. Kisakelpoisia koiriahan Suomen polakeista löytyy, täytyy vaan saada ne kisoihin.

Tuota Turun KV:tä lukuunottamatta tälle vuodelle on suunnitelmat ihan auki. On omaa pentuprojektia, ja Friidun pentuprojektia. Mun henkilökohtaisen pentuprojektini pitäisi loppua tässä tammi-helmikuun vaihteessa, mutta sitä kun ei koskaan tiedä minkä sorttinen hanslankari sieltä putkahtaa. Täytyy jättää vähän aikaa tutustumiselle ennenkuin jatketaan menoja! Friidulla pitäisi alkaa juoksut aika kohtsillään (mä tosin olin jo joulukuussa näkevinäni juoksun oireita mutta vieläkään ei kyllä tiputa...), kevättä suunnitellaan riippuen sitten siitä milloin juoksut tulee ja onnistuuko astutus.

Jos ei onnistu niin jatketaan maastoilua heti talvimaastoista alkaen, mutta onnistuessaan tulee sitten aika pitkä tauko kisahommista. Näyttelyissä Friidu tulee varmasti käymään tänäkin vuonna, vaikka valioituisikin jo nyt Turussa. Flip tulee käymään agiliito- ja tokokisoissa, ja tavoitteena olisi päästä nyt treenaamaan paimennustakin sen verran että loppukesästä päästäisiin silläkin saralla korkkaamaan kilpailut. Siinähän sitä puuhaa kuluvalle vuodelle sitten piisaakin!

Mun rakkaan papparaiseni aika tuli siis täyteen 11.11.2013. Famillahan oli jo taustalla näitä perussairauksia, spondyloosi, lievä sydämen vajaatoiminta ja harmaakaihi. Lisäksi pari vuotta sitten ollut sisäkorvatulehdus aiheutti sen, että kuulo ei ollut enää ihan terävimmästä päästä eivätkä kasvojen halvausoireet koskaan kokonaan hävinneet. Fami eli kuitenkin särkylääkkeiden kanssa hyvää ja tyydyttävää elämää, ja selvästi nautti olostaan.

Tässä syksyn mittaan Famin naama alkoi taas enemmän ja vähemmän roikkua, oli päiviä jolloin sitä ei juurikaan huomannut ja päiviä jolloin sen huomasi selvästi. Loka-marraskuun vaihteessa Famille tuli jonkinlainen halvausreaktio, se oli maannut sängyn alla eikä ollut sieltä päässyt itse pois. Kun se sieltä kaivettiin esille niin ei pysynyt omin jaloin pystyssä, mutta minuutin parin päästä toipui. Jo silloin mietin että vienkö jo nyt viimeiselle matkalle, mutta Fami toipui nopeasti. Ehkä käveli vähän huonommin sen jälkeen kun aikaisemmin, mutta kun kipulääkeannos nostettiin maksimiin, niin näytti siltä että ongelma selviytyi sillä.

Sunnuntaina 10. päivä Fami alkoi ontua aamulla vasenta etutassua. Ei paljon, mutta ontui. Ontuminen paheni iltaa kohti, vaikka särkylääkettä annettiin niin paljon kun sitä nyt voi antaa. Silloin tein päätöksen, että jos aamulla ontuminen jatkuu niin Famin on aika päästä pois, enää ei mielestäni ollut mielekästä lähteä sen kummemmin tutkimaan mistä on kyse. Yöllä seurasin kun Fami ontui pitkin makuuhuonetta, missään ei ollut hyvä olla. Aamulla sitten otin puhelimen käteen, ja iltapäivällä mentiin lääkäriin. Autoon Fami juoksi ja hyppäsi itse niin reippaana, kuten aina. Nukutusaineesta Fami sai kouristuskohtauksia, lääkäri epäili mahdollisesti aivokasvainta tms. oireiden perusteella, mutta varmaksihan ei ilman tutkimuksia kukaan voi sanoa. Joka tapauksessa oli selvää että nyt oli oikea hetki. Famin kivut olivat ohi, ja pääkoppa ei ehtinyt asiasta koskaan masentumaan. Paras ystävä Fuusio oli siellä jo vastassa odottamassa.

Fami oli monessa suhteessa niin kovin hieno koira, sen luonne oli silkkaa kultaa. Vaikka se ei ehkä ollutkaan se unelmien harrastuskoira, niin se siitä huolimatta selviytyi tokossa aina VOI2 tulokseen asti ja agissa kakkosluokkaan (ja sai sieltäkin nollatuloksia) asti ennenkuin terveys petti. Famppa oli uskollinen ystävä, mikä ei koskaan kyseenalaistanut saamiaan ohjeita. Se oli ehdottoman kiltti kaikille, ja pyrki välttämään konflikteja jos vaan suinkin mahdollista. Se oli mukanani varhaisteinistä äidiksi asti, siinä on aikamoinen aikaikkuna olla kasvattajana ja senkin Fami hoito mutkattomasti.

Kiitos kasvattaja Minnalle luottamuksesta ja tuesta kaikissa Famin elämänvaiheissa. Kiitos kaikille treenikavereille yhteisistä hetkistä ja avusta. Kiitos Fami yhteisestä ajasta, en unohda sinua koskaan!

Seuraavat maastot on tänä lauantaina HVK:lla, Zaida on ystävällisesti lupautunut Friidun hoitamaan ja juoksuttamaan koepaikalla/-paikalle kun meillä on mun siskon häät tiedossa! Tulevia näyttelyitä joihin on ilmottu on Jyväskylä marraskuussa, ja Voittaja-13 joulukuussa, pankkitilin katetta seuraillen pähkäilen ilmoitanko vielä jollekin muullekin päivälle messariin.

Asiat on nyt saatu järjestymään niin, että Friidu astutetaan kuitenkin seuraavasta juoksusta ja koitamme uudelleen Alfan kanssa josko tällä kertaa natsaisi paremmin! Pentueen pentublogi on lähes julkaisukelpoinen, tänne ilmestyy linkki heti kunhan saadaan viimeisteltyä. Molemmat vanhemmat olisi esim. tänä viikonloppuna tavattavissa siellä HVK:n maastoissa, paikalla lisäksi Friidun sisko ja isä! Pentukyselyt ovat tervetulleita, innolla odotan että saataisiin juuri tämä yhdistelmä onnistumaan.

Flip aloitti noudon suhteen kuurin että saadaan kapulan silppuaminen seis, jo muutamien treenikertojen jälkeen parani ihan huimasti! Kiitos kuuluu Minnalle ja Uuno veljelle vinkeistä. Seuraava toko on 2.11. Vantaalla SBCAKin kisoissa. Agilityssä startattiin kisakausi taas korkein odotuksin mutta pentele vieköön se juoksi varmaan jokaisesta hypystä radalla ohi ja piti ihan omaa hauskaa, seuraavana päivänä tehtiin treeneissä hienoa nollarataa ilman ongelmaa! Kisatilanne mahdollisesti vaikuttaa, hierojalle on myös varattuna aika niin tsekataan onko kaikki kunnossa kun tää hyppyongelma palasi nyt vähän puskista meitä häiriköimään. Seuraavia aksakisoja pohdin sitten hierojan jälkeen.

Fami-pappa kävi tässä eläinlääkärissä tsekkauttamassa itsensä, sydän kutakuinkin ennallaan, selän lihakset ok kunnossa kipulääkityksellä ja veriarvot ok. Saadaan siis toistaiseksi jatkaa niinkuin tähänkin asti; päivittäinen kipulääkitys. Ylimääräisestä painosta vähän puhuttiin lääkärin kanssa, mutta Fami koitti selittää että hänhän on meidän lauman kevyin, hän vanhimpana pyrkii samaan painoon Friidun kanssa (tai mieluusti vähän enemmänkin, vanhimman oikeudella)! No, todellisuudessahan Fami on ikuisella laihdutuskuurilla, se vaan AINA ja HETI varastaa ruokia ja nuorempien nappuloita jos tilaisuus siihen tarjoutuu. Meidän poika on nyt keksinyt sellaisen kivan leikin, että jos äiti ei huomaa se kantaa Friidun ja Flipin ruokaämpäristä niitä ällörasvaisia nappuloita Famin kuppiin ja Fami syö onnellisena! Noh, eiköhän tästäkin tavasta opita pois kunhan äiti vaan jaksaa olla tarpeeksi johdonmukainen.

Saatiin onneksi seuraavaksi päiväksi auto lainaan ja kuudelta lähdettiin Famin ja Friidun kera köröttelemään kohti Hyvinkäätä. Polskit juoksi 7. parissa, Friidun parina oli isä Pino. Noh, minä olin ekaa kertaa lähettämässä ja Friidu pääsi vähän myöhään irti alkuerässä, lisäksi se veteli ainakin kerran kuperkeikkaa ja muutamat mutkat vähän pitkiksi ja vieras juoksuparikin selvästi vähän jännitti niin eipä kovin kummoinen juoksu ollut. Friidulle alkuerästä 166 ja Pinolle 206, molemmat sitten finaaliin.

Alkuerien ja finaalien välissä käytiin Famin kanssa moikkaamassa kasvattajatäti Minnaa ja emä Fantaa, Fami nautiskeli ja ihmetteli äitiänsä. Sitten viime tingassa lähdettiin takaisin kisapaikalle kun olin kokonaan lähtiessä kisapaikalta unohtanut että tarvitsisi käydä ell:n tarkastuksessakin vielä ennen finaalia, ehdittiin onneksi ja lähtölupa heltisi.

Finaaliradalla Friidulle parempi startti, juoksi huomattavasti siistimmän ja paremman juoksun. Pisteitä 193, Pinolle 195. Isä Pino siis näytti Friidulle kaapin paikan, ja nappasi 1. sijan sertin kera pisteillä 401! Friidu toiseksi pisteillä 359.  Positiivista oli että nyt paransi suoritustaan finaaliin, kun aiemmin on ollut niin että taso on laskenut kuin lehmän häntä :) Onnea Lealle Pinon sertistä! Näistä kisoista rohkaistuneena sitten lähti ilmoittautuminen SM-kisoihinkin, nyt treenataan vielä lisää vieheintoa ja pyöräillään jotta ollaan 25. päivä sitten huippuiskussa ja napataan (toivottavasti!) titteli kotiin! Heinolan kisoihin ei ilmeisestikään olla nyt sitten lähdössä, vaan treenaillaan ja keskitytään nyt täysillä noihin SM-rientoihin.

Edetään taas aikajärjestyksessä.

Ensiksi oli Tammelan maastot, mihin päästiin vaikka kilpakumppanien peruutuksia tuli,ihanaa joustavuutta järjestäjiltä <3 Alkuerä meni tosi kivasti, pisteitä tuli joku reilu 220 pistettä, ihan tarkkaan en muista kun kisakirja ei ole käden ulottuvilla. Nasu veli sai diskin Friidun nyppimisestä, vaikkei mun mielestä mitenkään pahasti häirinnyt Friidun menoa! Noh, Friidu siis ainoana finaalin ja siellä alkurata ihan superhienosti, mutta ehkä 15-10 metriä ennen viehettä lopetti ajon kesken. Kun viehe pysähtyi katsoi vielä että piru vieköön pitäiskö mennä, mutta jolkotteli kuitenkin Jussin luokse. No sitä sitten ihmeteltiin että liekö kunto loppunut kesken vai mikä ihme ja toivottiin että tuomarit olisivat sen verran anteliaita että serti kuitenkin tulisi. Yhteispisteiksi 364 muistaakseni, ei siis sertiä sillä kertaa. Seuraavana päivänä Friidu sitten aloittikin tiputtaa, eli eiköhän keskeytys johtunut ihan näistä naisten vaivoista... Kuntoa on myös koitettu nyt treenata lisää vapaana juoksentelun lisäksi myös pyörälenkeillä.

Juhannuksena oli Flipillä kaksi starttia Tuorlassa agilityssä, jatkettiin jo tutuksi tulleella HYL linjalla. Eka radalla ei oltu vaan kokonaisuutena samalla radalla ja oli tahmeaa, toinen rata oli tosi sujuva ja kiva paitsi että jätettiin yks hyppy välistä. No worries! Hauskaa oli kuitenkin, paikalla oli monta tuttua joiden kanssa turistiin mukavia.

Siitä viikon päästä oli vuorossa kauan odotetut toko-sm:t Pieksämäellä ja sinne sitten perjantaina lähdettiin Flipin kanssa. Flipin ilme olis pitänyt saada viedoitua kun mentiin kehään, se totesi että joku on ripotellut kehän täyteen FRISBEITÄ, voitteko hei kuvitella! No keskittyminen oli sitten jossain ihan toisaalla kuin liikkeissä, pisteitä raavittiin kasaan vajaa sata hypyn sekä paikkamakuun nollaantuessa (tuomari sanoi että olin kuulemma hieman nojannut eteenpäin toista maahanmenokäskyä antaessani paikallaolossa...) Mut ei se mitään, kokeesta saatiin taas tulokseksi se että tarvitsee treenata enemmän häiriössä, eli ei mitään uutta! Aikalailla maalaispoika teki sen mitä osasi ja työskenteli frisbeistä huolimatta ihan ok:sti, vaikka vapautuksissa kävikin aina vähän heittämässä jotain niistä... Flipin velipoika Uuno teki supersuorituksen EVL:ssä ja sai karsinnassa 1-tuloksen ja sijoittui 22., ei ollut finaalipaikka kaukana! Hienoa työtä Minna niin nuoren koiran kanssa!

Reilu viikko sitten oltiin Friidun kanssa vinttikoirien erkkarissa Helsingissä, paikalla upeasti 8 polskia. Parasuros kehän nähtyäni uumoilin jo että tuomari ei niinkään Friidun tyypistä välitä (tykkäsi lyhyemmästä ja kaarevammasta selästä), ja tottahan se oli, sileä ERI ja NUK2. Friidun siskot sen sijaan pitivät pentueen lippua yllä, Sheela sisko PN2 ja Minttu ROP! VSP Sendivogius. Oikein laadukkaat koirat siis voittivat, ja Sendivogius oli vielä BIS-VSP4! Friidun arvostelu kuitenkin oli ihan ok, ja tuomari käsitteli koiria oikein kauniisti. Tuomarina siis Arne Foss Norjasta. Arvostelu: "Erittäin hyvä tyyppi, hyvä koko ja sukupuolileima. Tyypillinen kallo, hyvät silmät ja korvat. Oikea purenta. Hyvä luusto ja tassut. Varsin suora ylälinja. Hyvä lantio ja erittäin hyvä lihaskunto. OK turkki. Liikkuu erittäin hyvin. Ystävällinen luonne. Hyvin esitetty. Tarvitsee aikaa." Mua kyllä joka kerta vähän harmittaa kun Friidun ylälinjasta huomautetaan negatiivisessa mielessä kun polskien rotumääritelmä erikseen mainitsee että lähes suora ylälinja ei ole nartuilla virhe. Mut eihän se mitään, seuraava näyttely ehkä Lahdessa tahi sitten vasta Jyväskylässä, tämä ja huominen olisi vielä aikaa miettiä lähdetäänkö Tampereelle ryhmikseen.

Friidulla on seuraava koitos lauantaina 3.8. Hyvinkään maastokisoissa, Flipin kisa-aikataulu on nyt ihan auki, tokoa ei olla juuri treenailtu SM:ien jälkeen ja agilityä ei laisinkaan. Katsotaan miltä näyttää ekat treenit ja suunnitellaan sitten lisää. Nää viikonloput jotenkin aina täyttyy näistä koiramenoista, ja täällä olis kotosalla joku kylppäriremppa mitä pitäis kanssa joskus vähän tehdä ilmeisestikin niin ei tarvii talvella käydä pihasaunassa pesulla!

Paikalla olo 10

Seuraaminen 8

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6,5  (tuplakäskyn lisäksi meni vinoon maahan)

Luoksetulo 8

Seisominen seuraamisen yhteydessä 7

Noutaminen 5

Kauko-ohjaus 6

Estehyppy 7,5

Kokonaisvaikutus 8,5

Toukokuun lopussa Flip kävi myös Tampereella aksaamassa pari hyllyä lisää. Eka rata ei ollut kaunista vaan tuli kieltoja ja kiertoja ja lentokeinulla käveltiin sitten ulos, toka rata oli oikein sujuva mutta yksi putki meni hiukan väärään päähän... Seuraavat aksakisat on juhannuksena, ja seuraavat tokot siis toko-sm Pieksämäellä. Friidu menee seuraavaksi lauantaina juoksemaan Tammelan maastokisoihin Nasu veljen kanssa.

Finaalirata meni hienosti, lopussa loppui selvästi ryki Friidulta ja vauhti hyytyi. Meni kuitenkin hyvin vieheelle asti. Ensi kerralla tarkempi neste- ja ruokatankkaus, ja vähän kunnon kohotusta seuraaviin kisoihin. Finaaliradalta pisteitä kertyi 208, eli yhteensä 439p, sij. 1. Näillä pisteillä saatiin myös sertifikaatti tassuun, ja Friidu oli Varsinais-Suomen Kennelpiirin mestari.

Friidulle on jalostushaaveet selkiytyneet, niistä lisää vähän myöhemmin.

Yksittäiset pisteet:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 9

Seuraaminen taluttimetta 8

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 10

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10.

Kiitämme ja kuittaamme!