perjantai, 19. syyskuu 2014

Muutto

Meidän lössin kuulumiset ja sivut löytää päivitysongelmien vuoksi jatkossa osoitteesta: friiduflip.blogspot.com

tiistai, 21. tammikuu 2014

Friidusta muotovalio

Kolmas kerta toden sanoo, tai jotain semmoista. Turku KV:sta siis saatiin kotiintuomisina tuore Suomen muotovalio! Friidulle löytyi taitava nuori handleri, kiitos Mirkalle esittämisestä! Friidulle AVO ERI, AVK1, SA, PN1, ROP, SERT ja CACIB. Minttu sisko oli valioissa PN2, hienot siskokset! Tällä kertaa tuomari tykkäsi enemmän Friidun liikkeistä ja lihaskunnosta, mutta totesi että Mintulla on parempi pää. On tähän samaan hengenvetoon mainittava, että Minttu oli Suomen Puolanvinttikoirat ry:n vuoden 2013 näyttelykoira, ja Friidu sitten samaisessa kisassa sijalla 2! Eli Friidussa yhdistyy käyttöominaisuudet ja hyvä ulkonäkö!

Nyt sitten odotellaan Friidulle Vuotovalio -titteliä, eli niitä juoksuja odotellessa...

perjantai, 10. tammikuu 2014

Syksyn ja vuodenvaihteen kuulumisia

Aloitetaan Flipin hommista. Flip kävi marraskuun alussa Vantaalla tottelevaisuuskokeessa, vitsi kun sillä oli taas niin hauskaa ettei hommista meinannut tulla oikein mitään! AVO3 oli tuloksena, pisteitä en edes muista mutta eipä niissä paljoa muistettavaa olisikaan. Tuomari totesi että hirmu kiva koira, mille tarvitaan vaihtelevia treenejä ettei pääse leipääntymään. Totta, mutta se mitä se kaipaa on ne treenit ylipäätään... Flip siis osaa ihan kaikki liikkeet varsin tyydyttävästi (ainoa mikä ihan oikeasti kaipaa tarkkuutta on seuraaminen mutta sekin on parantunut koko ajan), mutta sillä vaan riemu repeää kokeissa niin ettei malta keskittyä vaan tarjoaa kaikkea hauskaa oheistoimintaa. Fiksu ihminen treenaisi paljon ennen kokeita, mutta me on menty vähän fiiliksellä katsomaan miltä milloinkin tuntuu. Josko ensi vuonna saisin itseäni niskasta kiinni ja aikaiseksi säännölliset ja tavoitteelliset treenit tokon suhteen, muuten me ollaan avoimessa vielä 10 vuoden päästäkin (paitsi jos hyvä tuuri osuukin kohdalle jossain kokeessa...).

Noh, agilityssä ollaan Flipin kanssa ihan samassa veneessä kuin tokossakin. Liian vähän treeniä, liikaa kisoja. Nyt ei olla moneen kuukauteen treenattu kun en ole ollut kykenevä juoksemaan, ehkä sitten taas helmikuun jälkeen (toivottavasti) päästäisiin kiinni harjoitusrutiineihin. Flipin ongelma on se että en ole siltä vaatinut tarpeeksi läheltä toimimista, enkä ole opettanut sitä kunnolla kääntymään. Sotasuunnitelma agin suhteen on siis selvillä, ja siitä tulee ihan huippuhyvä kunhan vaan päästään toteuttamaan suunnitelmaa.

Friidu kävi viime vuoden lopulla kahdessa näyttelyssä, toiveissa oli että olisi tullut valioksi mutta eikö se ole vanha totuus että sitten kun tarvitsee enää sen yhden niin sitten se välttää meitä kuin ruttoa :) Jyväskylä KV:stä siis kotiintuomisina ERI, SA, PN2, VA-SERT ja VA-CACIB. Sisko Minttu otti sertin ja valioitui, sekä oli ROP. Helsingistä Voittaja-näyttelystä saatiin täsmälleen sama satsi kuin Jkl:stäkin, PN1 ja ROP oli How Wilful Panic in the Ring "Tuittu". Seuraava koitos näyttelyiden suhteen on sitten Turun KV viikon päästä, josko siellä sitten jo nappaisi. Sehän ei ole kuin ajan kysymys koska se osuu Friidun kohdalle, mutta olisihan se kiva saada mahdollisimman pian.

Viimeiset maastot olivat syyskuussa HVK:lla. Friidu juoksi siellä parhaimman juoksunsa tähän asti alkuerässä (ehkä vähän sikameiningillä kun oli heti alkuun tymäyttänyt Alfan kylkeen omalla kyljellään), mutta finaalissa oli taas isä Pino näyttänyt tytölle kaapin paikan. Pinolle 1. sija ja sert, Friidu toisena pisteillä 444 ja SA. Hyvä kauden päätöskisa siis. Friidun ensimmäinen kisakausi sujui sen verran mallikkaasti, että se palkitaan Suomen Puolanvinttikoirat ry:n vuoden 2013 maastokoirana! Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kilpailu ei ollut tällä kaudella kovaa, toivottavasti ensi kaudelle saadaan paljon kisakumppaneita ja vältytään loukkaantumisilta. Kisakelpoisia koiriahan Suomen polakeista löytyy, täytyy vaan saada ne kisoihin.

Tuota Turun KV:tä lukuunottamatta tälle vuodelle on suunnitelmat ihan auki. On omaa pentuprojektia, ja Friidun pentuprojektia. Mun henkilökohtaisen pentuprojektini pitäisi loppua tässä tammi-helmikuun vaihteessa, mutta sitä kun ei koskaan tiedä minkä sorttinen hanslankari sieltä putkahtaa. Täytyy jättää vähän aikaa tutustumiselle ennenkuin jatketaan menoja! Friidulla pitäisi alkaa juoksut aika kohtsillään (mä tosin olin jo joulukuussa näkevinäni juoksun oireita mutta vieläkään ei kyllä tiputa...), kevättä suunnitellaan riippuen sitten siitä milloin juoksut tulee ja onnistuuko astutus.

Jos ei onnistu niin jatketaan maastoilua heti talvimaastoista alkaen, mutta onnistuessaan tulee sitten aika pitkä tauko kisahommista. Näyttelyissä Friidu tulee varmasti käymään tänäkin vuonna, vaikka valioituisikin jo nyt Turussa. Flip tulee käymään agiliito- ja tokokisoissa, ja tavoitteena olisi päästä nyt treenaamaan paimennustakin sen verran että loppukesästä päästäisiin silläkin saralla korkkaamaan kilpailut. Siinähän sitä puuhaa kuluvalle vuodelle sitten piisaakin!

perjantai, 10. tammikuu 2014

Fami

Mun on Famista pitänyt päivittää ihan siitä asti kun sen aika tuli, mutta puhelinpäivitys ei tänne ole onnistunut niin on sitten jäänyt.

Mun rakkaan papparaiseni aika tuli siis täyteen 11.11.2013. Famillahan oli jo taustalla näitä perussairauksia, spondyloosi, lievä sydämen vajaatoiminta ja harmaakaihi. Lisäksi pari vuotta sitten ollut sisäkorvatulehdus aiheutti sen, että kuulo ei ollut enää ihan terävimmästä päästä eivätkä kasvojen halvausoireet koskaan kokonaan hävinneet. Fami eli kuitenkin särkylääkkeiden kanssa hyvää ja tyydyttävää elämää, ja selvästi nautti olostaan.

Tässä syksyn mittaan Famin naama alkoi taas enemmän ja vähemmän roikkua, oli päiviä jolloin sitä ei juurikaan huomannut ja päiviä jolloin sen huomasi selvästi. Loka-marraskuun vaihteessa Famille tuli jonkinlainen halvausreaktio, se oli maannut sängyn alla eikä ollut sieltä päässyt itse pois. Kun se sieltä kaivettiin esille niin ei pysynyt omin jaloin pystyssä, mutta minuutin parin päästä toipui. Jo silloin mietin että vienkö jo nyt viimeiselle matkalle, mutta Fami toipui nopeasti. Ehkä käveli vähän huonommin sen jälkeen kun aikaisemmin, mutta kun kipulääkeannos nostettiin maksimiin, niin näytti siltä että ongelma selviytyi sillä.

Sunnuntaina 10. päivä Fami alkoi ontua aamulla vasenta etutassua. Ei paljon, mutta ontui. Ontuminen paheni iltaa kohti, vaikka särkylääkettä annettiin niin paljon kun sitä nyt voi antaa. Silloin tein päätöksen, että jos aamulla ontuminen jatkuu niin Famin on aika päästä pois, enää ei mielestäni ollut mielekästä lähteä sen kummemmin tutkimaan mistä on kyse. Yöllä seurasin kun Fami ontui pitkin makuuhuonetta, missään ei ollut hyvä olla. Aamulla sitten otin puhelimen käteen, ja iltapäivällä mentiin lääkäriin. Autoon Fami juoksi ja hyppäsi itse niin reippaana, kuten aina. Nukutusaineesta Fami sai kouristuskohtauksia, lääkäri epäili mahdollisesti aivokasvainta tms. oireiden perusteella, mutta varmaksihan ei ilman tutkimuksia kukaan voi sanoa. Joka tapauksessa oli selvää että nyt oli oikea hetki. Famin kivut olivat ohi, ja pääkoppa ei ehtinyt asiasta koskaan masentumaan. Paras ystävä Fuusio oli siellä jo vastassa odottamassa.

Fami oli monessa suhteessa niin kovin hieno koira, sen luonne oli silkkaa kultaa. Vaikka se ei ehkä ollutkaan se unelmien harrastuskoira, niin se siitä huolimatta selviytyi tokossa aina VOI2 tulokseen asti ja agissa kakkosluokkaan (ja sai sieltäkin nollatuloksia) asti ennenkuin terveys petti. Famppa oli uskollinen ystävä, mikä ei koskaan kyseenalaistanut saamiaan ohjeita. Se oli ehdottoman kiltti kaikille, ja pyrki välttämään konflikteja jos vaan suinkin mahdollista. Se oli mukanani varhaisteinistä äidiksi asti, siinä on aikamoinen aikaikkuna olla kasvattajana ja senkin Fami hoito mutkattomasti.

Kiitos kasvattaja Minnalle luottamuksesta ja tuesta kaikissa Famin elämänvaiheissa. Kiitos kaikille treenikavereille yhteisistä hetkistä ja avusta. Kiitos Fami yhteisestä ajasta, en unohda sinua koskaan!

_MG_1180-normal.jpg

 

tiistai, 24. syyskuu 2013

Elo-syyskuun kuulumiset

Ai mitä me ollaan tehty. No ei oikeastaan yhtään mitään. SM-maastoihin mentiin Friidun kanssa, kilpakumppanina juuri juoksunsa lopetellut Sheela-sisko. Sisarukset olivat kuin paita ja peppu ennen juoksua, ja alkumatkan juoksivat tosi kivan näköisesti ja ohjaajille sanottiin että saa liikkua maalialueelle. Ja seuraavaksi kun katsottiin niin pöllökaksikko töröttää pellolla ja ihmettelee minne viehe meni! Noh, keskeytys siis molemmille alkuerästä ja päästiin ajoissa kotiin, KAUHEEN kiva kun lähdettiin Friidun kanssa puoli neljältä matkaan keskeytystä varten :D Noh, koska aina kuuluu selitellä ja löytää kaikenmaailman tekosyitä niin tässä meidän lista: JUOKSUT. Ne tuntuvat sekottaneen aika lailla koko kesän, eikä astutusreissu varmaan ainakaan helpottanut tilannetta. Friidu on juoksujen jälkeen ollut muutenkin "vetelä", eli ehkä jonkin sorttista valeraskautta on ollut ilmassa. Nyt on vasta muutama viikko sitten alkanut taas leikkiä ulkona Flipinkin kanssa. Ensi kisakaudella ollaan sitten tämän suhteen fiksumpia (jos ei sitten ole onnistuneesti penikoinut, siitä lisää ihan kohta!), eli juoksujen jälkeen kannattaa pitää taukoa kisoista. Ja se toinen tekosyy on tietysti ikä, nuoria penikoitahan nää Fernmarkin vaavit vasta on.

Seuraavat maastot on tänä lauantaina HVK:lla, Zaida on ystävällisesti lupautunut Friidun hoitamaan ja juoksuttamaan koepaikalla/-paikalle kun meillä on mun siskon häät tiedossa! Tulevia näyttelyitä joihin on ilmottu on Jyväskylä marraskuussa, ja Voittaja-13 joulukuussa, pankkitilin katetta seuraillen pähkäilen ilmoitanko vielä jollekin muullekin päivälle messariin.

Asiat on nyt saatu järjestymään niin, että Friidu astutetaan kuitenkin seuraavasta juoksusta ja koitamme uudelleen Alfan kanssa josko tällä kertaa natsaisi paremmin! Pentueen pentublogi on lähes julkaisukelpoinen, tänne ilmestyy linkki heti kunhan saadaan viimeisteltyä. Molemmat vanhemmat olisi esim. tänä viikonloppuna tavattavissa siellä HVK:n maastoissa, paikalla lisäksi Friidun sisko ja isä! Pentukyselyt ovat tervetulleita, innolla odotan että saataisiin juuri tämä yhdistelmä onnistumaan.

Flip aloitti noudon suhteen kuurin että saadaan kapulan silppuaminen seis, jo muutamien treenikertojen jälkeen parani ihan huimasti! Kiitos kuuluu Minnalle ja Uuno veljelle vinkeistä. Seuraava toko on 2.11. Vantaalla SBCAKin kisoissa. Agilityssä startattiin kisakausi taas korkein odotuksin mutta pentele vieköön se juoksi varmaan jokaisesta hypystä radalla ohi ja piti ihan omaa hauskaa, seuraavana päivänä tehtiin treeneissä hienoa nollarataa ilman ongelmaa! Kisatilanne mahdollisesti vaikuttaa, hierojalle on myös varattuna aika niin tsekataan onko kaikki kunnossa kun tää hyppyongelma palasi nyt vähän puskista meitä häiriköimään. Seuraavia aksakisoja pohdin sitten hierojan jälkeen.

Fami-pappa kävi tässä eläinlääkärissä tsekkauttamassa itsensä, sydän kutakuinkin ennallaan, selän lihakset ok kunnossa kipulääkityksellä ja veriarvot ok. Saadaan siis toistaiseksi jatkaa niinkuin tähänkin asti; päivittäinen kipulääkitys. Ylimääräisestä painosta vähän puhuttiin lääkärin kanssa, mutta Fami koitti selittää että hänhän on meidän lauman kevyin, hän vanhimpana pyrkii samaan painoon Friidun kanssa (tai mieluusti vähän enemmänkin, vanhimman oikeudella)! No, todellisuudessahan Fami on ikuisella laihdutuskuurilla, se vaan AINA ja HETI varastaa ruokia ja nuorempien nappuloita jos tilaisuus siihen tarjoutuu. Meidän poika on nyt keksinyt sellaisen kivan leikin, että jos äiti ei huomaa se kantaa Friidun ja Flipin ruokaämpäristä niitä ällörasvaisia nappuloita Famin kuppiin ja Fami syö onnellisena! Noh, eiköhän tästäkin tavasta opita pois kunhan äiti vaan jaksaa olla tarpeeksi johdonmukainen.