Viime aikoina Flip on keskittynyt agilityn treenaamiseen. Sen kanssa on niin hauska tehdä töitä, kun se yrittää parhaansa eikä lannistu vastoinkäymisistä. Flip myös työskentelee täydellä teholla, ja pitää silti aivot mukana toimissaan. Agility esteistä osataan nyt muutaman harjoituskerran jälkeen hyppy, pituus, putki, A, puomi. Keppejä on aloitettu ja niissäkin tuntuu jotain ideaa olevan, mutta oletan että niissä menee hieman kauemmin kuin muiden esteiden opettamisessa (ollaan opeteltu 2 uutta estettä/kerta, minkä jälkeen tuo on tähän asti ne osannut). Seuraavaksi olisi vuorossa rengas ja pussi, ja omalle kerralleen meinaan varata keinun. Siihen on syytä paneutua ihan huolella nyt kun puomia on jo menty kovalla vauhdilla.

Täytyy sanoa että on ehdottomasti kannattanut odottaa tähän vuoden ikään asti agilityn aloittamista, tuon ikäinen koira jaksaa jo niin paremmin toistoja ja painetta treeneissä. Puhumattakaan kropan koordinaatiokyvystä! Olen myöskin tyytyväinen siihen että kontaktit on opeteltu ensi kotona kosketusalustan kanssa, sen jälkeen peppu hyllyllä ja sen jälkeen ilman alustaa peppu hyllyllä ja sen jälkeen niitä on treenattu hallilla pentujen kontaktitreenarilla ilman liikaa rasittamista. Nyt ei tarvinnut muutaman vuoden kontaktitreenin jälkeen kuin opettaa koira menemään koko este läpi, ja tarjosi heti itsenäisesti kontaktienottoa alasmenoon. Ylösmenokontakteja ei luultavasti Flipille tarvitse opettaa, ainakin toistaiseksi ottaa ne hienosti.

Flip on tokon osalta seuraamisen tehokuurilla, sen opettaminen on jäänyt aika vähälle. Muut liikkeet on niin paljon kivempia! Sivulle tulee nätisti ja menee muutaman askeleen joka suuntaan kivasti, mutta sen pidemmälle ei olla harjoiteltu... Paitsi nyt sitten harjoitellaan. Muuten alokkaan ja avoimen liikeet ovat ihan kivasti hanskassa, noudon luovutusasento täytyisi vielä saada vaihdettua istuma-asentoon seisomisen sijaan (tuo siis kapulan eteen). Katsotaan koska ehditään kisoihin, agility on niin paljon mukavampaa!

Fami sai sydänlääkityksen ja tulehduskipulääkkeet selkään, ja on nuorentunut oikein silmissä. Se sai elämänilonsa takaisin, ja siten siis vielä jatkoaikaa. Nyt edetään päivä kerrallaan ja seurataan huolellisesti vointia jaksamisen, painon ja allergioiden suhteen. Sydämen osalta seurantakäynnit eläinlääkärillä ovat puolen vuoden välein, tarvittaessa useammin.

Pikku-polski Friidu on nyt asustanut täällä reilun kuukauden ja on kotiutunut oikein hyvin. Naisen määrätietoisella otteella Friidu valtasti itselleen matriarkan paikan laumasta, ja pisti Flipin ojennukseen. Familla ja Friidulla on sanaton sopimus siitä että kumpikaan ei häiriköi toisiaan, välillä vaihtavat pusut ja nuuskaukset. Flikka on monessa mielessä Fuusion manttelin perijä, ja luonteesta löytyy samankaltaisuuksiakin aika tavalla. Tarvittaessa tulta ja tappuraa, ja silti mamman mussukka. On toki myönnettävä että Friidu on (onneksi!?) huomattavasti rauhallisempi kuin Fuusio, eikä vaadi koko ajan aktivointia. Mielenkiinnolla odotan mitä tuosta kasvaa!