Havahduin tosi asiaan, että Fuusion ensimmäiseen näyttelyyn on enää alle kuukausi!? Eikä me sen yhden kerran jälkeen ole misseilty, joten tänään olen treenannut seisottamista. Pylly menee aina ahkeraan vielä maahan, mutta ideaa alkaa löytyä. Fuusio seisoo todella nätisti.

Mutta ravaaminen, se on ihan asia erikseen. Mukula roikkui äskenkin hihnassa, hyppi metrin korkuisia loikkia ja oli innoissaan. Muutamalla tiukalla käskyllä kierrokset alenivat maan tasalle, mutta sitten alkoi taas purra hihnaa. Enpäs muistanutkaan miten hankalaa näyttelytreenin alku on.

Eilen olimme paimentamassa, ja Fuusio yllätti taas positiivisesti. Nappula uskalsi ottaa jo kontaktia lampaisiin, ja yritti saada lampaita haukulla liikkeelle, sekä pari kertaa ryntäsi jo pököttäjiä päinkin. Myös jonkin näköisiä lauman koossa pito -yrityksiä nähtiin. Toki haettiin rohkaisu nannoja, ja erityisesti tuore lampaan kakka oli ihanaa

Famin kanssa treenattiin poispäin ajoa, ihan jees treeni. Lampaat olivat LIUKKAAT Familla, ja ajo sujuikin niin, että häkin päissä käännettiin lampaat, ne juoksivat toiseen päähän häkkiä ja me kävelimme Famin kanssa perässä. Fami koetteli taas minun hermojen pituutta, ja oli aluksi hyvinkin tulinen, onneksi sain kuitenkin jotenkuten hanskaan ja päästiin hommiinkin.

Toinen harjoitus oli hakukaaren harjoittelua. Toinen suunta sujuu paremmin kuin toinen, lisää etäisyyttä lampaisiin tosin tarvittaisiin (paitsi että pyöröhäkissä ei tietenkään kovin kauas voi päästäkään). Oli mukavaa huomata että on itse oppinut jo näkemään koirasta koska meinaa keittää yli, eikä yhtään ylimääräistä ryntäystä päässyt tapahtumaan tällä toisella kerralla. Fuusion kanssa voisi siis ehkä mennä paremmin? Tuntuu siltä, ettei Famin elinikä riitä siihen että osaan lukea lampaita ja koiraa hyvin...

Huomenna taas uudestaan laitumelle. Lisäksi menen tänään tai huomenna agsaamaan. Ja meidän edelliselle eläinlääkärille terveisiä; korvakarvat on nyt nypitty.