Innostuin Flipin sisarusten hienosta menestyksestä SM-kisoissa niin, että treenasin itsekin tokoa (:O).  Flip ylpeänä ilmoittaa, että Hänen Kuninkaallinen korkeutensa Tarantella sai hienon ykköstuloksen avoimesta luokasta ja kuorrutteena tähän tokoveikka Uuno voitti voittajaluokan tosi hienolla ykköstuloksella. Varsinkin Uunolta hieno suoritus, sisaruksilla on kuitenkin sitä ikää vasta sen 1v 5kk! Onnittelut vielä molemmille.

Aloitettiin noudolla. Se sujui ihan kivasti, tosin luovuttaa oikealle. MIKSI, kysyn minä. Ei ole ikinä ollut mitään kivaa oikealla. Noh, käskyllä vaihtaa vasemmalle, otettiin pari toistoa. Ehkä menee taas itsellään ohi kun ei huomioi asiaa mitenkään. Luovutus oli muuten nyt hyvä, sain sivellä kapulaa eikä irrota ennen käskyä.

Seuraaminen oli taas edistynyt  (ilman treeniä), nyt päästiin varmaan viis metriä ja Flippi pysyi hienosti paikallaan eikä mennyt eteen hääräämään. Pitää hienosti kontaktia ja käännökset oli tiiviit sen verran mitä koitettiin.

Kaukoja otettiin, nopeat ja täpäkät, seisomaan noustessa peruuttaa hevontuuttiin. Korjattiin tätä muutama kerta ja meni paremmin. Loppuun otin alokkaan luoksetulon, hieno vauhti mutta loppuasento jäi avonaiseksi. Korjasin, ja otettiin uudelleen niin oli oikein bueno.

Kai se vaan täytyy syksyllä ilmoittaa tokokisoihinkin, kun liikkeet rakentuu sen päässä ihan itsestään pienellä treenillä. Parin viikon tehokuurilla (siis vaikka pari-kolme lyhyttä treeniä päivässä) se olisi varmasti valmis alokasluokan valloitukseen. Noh, katsotaan... Enää pari kuukautta niin pääsen taas itse agsaradoille, ja sitten heti pian olisi tarkoitus aloittaa siellä kisaura. Flip osaa nyt kivasti esteet pujottelua lukuunottamatta, muutama este on tarkoitus rakennella tässä kesän aikana tuohon kotipihalle niin päästään useasti treenaamaan kipukohtia. Täytyy kyllä taas kerran nöyrästi esittää iso kiitos kaikille Flippiä talven, kevään ja kesän aikana treenanneille, ilman teitä me ei päästäisi vielä syksyllä agsakisoihin! Kiitos myös Virpille paimennuskoutsaamisesta :) Itsekin oppii paljon omasta koirastaan sillä että antaa sen välillä jonkun muunkin käsiin, mä olen aina aiemmin ollut niin mustasukkainen omista mussukoistani etten ole antanut muille... ;)

Heitin Jussille haasteeksi opettaa Friidulle tokoa sen verran, että saa sille tokon alokasluokasta tuloksen. Hän saa sitten itse päättää mitä haluaa siitä suorituksesta palkkioksi! Hehe, mun kärsivällisyys loppuu tuon prinsessan kanssa aika lyhyeen, esimerkiksi maahanmenon opettaminen on aikamoinen haaste jota en ole vielä onnistunut selättämään. Noin muuten Friidulle on vedetty muutama kerta viikossa 5 n. 100 metrin vetoa ongella minkä päässä on revitty farkunlahje. Lähtee kovaa ja tyylillä, tappaa vieheen ja jää seisomaan sen päälle ja odottamaan että lähettäjä tulee keräämään saaliin talteen. Maastoihin siis ainakin olisi lupausta tällä neidillä. Näyttelyistä sen verran että syksyllä Friidu lähtee sitten juniori-luokassa valloittamaan kehiä, katsotaan mihin me saadaan meidän retkue ensimmäisen kerran ilmoitettua. Ei varmaan ennen syyskuuta kuitenkaan vielä lähdetä kokeilemaan.

Fami oli tuossa kovin väsynyt ja poissaoleva. Ihmettelin jo dementiaa tai kuulon huonontumista (kuulokin on tosin huonontunut), mutta syyksi paljastui sydänpotilaille epäsopiva kipulääkitys. Vaihdettiin takaisin alkuperäiseen ja jatketaan sillä. Ero oli hurja, kun lääkityksen lopettamista seuraavana päivänä juoksenteli pihalla ja ennen sitä nukkui helposti 20 tuntia päivästä ja sen mitä oli hereillä haahuili ja oli muissa maailmoissa. Eräänäkin yönä lähti makkarista ja meni keittiöön, ja kierteli siellä jonkin aikaa ja alkoi itkeä kun ei löytänyt enää takaisin makkariin. Kävin hakemassa ja ohjasin omalle pedille missä sitten pötköttelikin koko yön. Noh, esimerkiksi tänään sitten taas kun mentiin postia hakemaan arvioi ojan ylityksen väärin kovassa ja pumpsahti ojan reunaan mistä nokka edellä jatkoi hiekkatien kyntämistä. Nenu ja leuka meni vähän vereslihalle, muuten selviytyi omantunnon kolahduksella. Koko ajan sitä miettii että koska on se oikea aika Famin lähteä Fuusion seuraksi, mutta se hetki ei ole ihan vielä. Fami niin reippaana tykkää ulkoilla pihassa omaan tahtiinsa, ja onpa alkanut välillä Flipinkin kanssa leikkimään. Päivä kerrallaan seurataan anturit tarkkana voinnin muutoksia.