Ei täällä olla ihan jääty lepäämään laakereille vaikka omistajille Fuusion lähtö ottikin koville. Siitä on pitänyt huolen pikku-Flip, joka kaipaa jatkuvasti huomiota ja leikkikaveria nyt kun Fuusio ei enää sitä hommaa ole hoitamassa.

23.-24.10. olin ilman koiria Ruotsissa Paimennuskoulun porukan kanssa kouluttautumassa Derek Scrimgeourin osaavissa käsissä. Päällimmäiseksi jäi mieleen, että pitää vaatia hyvät kuviot (nice shapes, walk straight), alkuopetuksessa ohjaaja pysyy lampaiden luona ja estää mahdolliset näykkimisyritykset. Kaiken a ja o on se, että koira pysähtyy juuri eikä melkein silloin kun ohjaaja haluaa sen pysähtyvän. Silmällä kiinnijäävää koiraa pitää heti kieltää eikä saa jättää sitä huomioimatta, sillä on vaikea tapa jos saa jatkua aikuiseksi asti.

Tärkeää on myös että koira lähtee rauhallisesti liikkeelle, vauhtia säädetään ainoastaan kovempaan käskyillä (ihanne 3 eri vauhtia, rauhallinen kävely, nopea kävely, ravi; joillekin koirille ei saada kuin kaksi vauhtia). Jos halutaan että koira hidastaa, pistetään se maahan ja pyydetään uudestaan liikkeelle (eli liikkeelle lähdöt rauhallisia!). Jos koira lähtee heti noustessaan liian kovaa, uudestaan maahan ja uudelleen liikkeelle niin monta kertaa kunnes tulee rauhallisesti. Lisäksi Derek korosti, että on elintärkeää että perusjutut (flankit, kuljetus[vauhti], pysähtyminen) ovat kunnossa ja että niitä on hyvä muistuttaa ja kerrata myös jo osaavalle koiralle. Nämä kun saisi vielä käytännössä toimimaan niin kyllä sitten kelpaa

Flip on alkanut harjoitella sivulletuloa uudella metodilla (sheippaamalla) koska haluan säilyttää sormeni :o) Ideaa alkaa jo löytyä. Lisäksi olemme käyneet pari kertaa paimenessa, viikko sitten käytiin ja silloin alettiin vaatia jo tietynlaista käyttäytymistä ja käskyjen vastaanottamista. Ikää on jo kuitenkin sen verran. Flipin maahanmenot ovat paimenessa salamannopeat, eli tippuu samalla sekunnin sadasosalla maahan. Menee tosin välillä omiakin aikojaan jos on mielestään tullut liian lähelle lampaita. Nyt yritetään saada flänkit aukeamaan, menee vielä tosi tiukasti.

Viime lauantaina olin Flipin pentueen pentupäivä, oli kaikki pennut saapuneet paikalle. Oli hienosti osaavia koiria ja niin mukavia ihmisiä. Aamu alkoi agilityllä Pete Mannosen opeissa, Flippi teki ensin pelkkää putkea, sen jälkeen hyppy (rima maassa) ja suora putki ja vielä lopuksi ahmittiin seuraava rata: hyppy- u-putki -hyppy. Hienosti meni, vaikkei paljoa ollakkaan treenattu...

Tokossa pyysin Jaanalta apua istumisesta seisomaan nousuun, ja saatiin siihen oikein hyvät neuvot. Lisäksi otettiin pari ruutua lelun kanssa ja sujuivat oikein kivasti. Voisi varmaan jo koittaa niinkin, että vie lelun ilman että koira näkee ja katsoo mitä tapahtuu.

Iltapäivällä kebutusta, eka kierros oli aikamoista sähellystä ja kuumia tunteita pyöröaitauksessa. Olin itse koko ajan väärässä kohdassa ja liian nopeasti estämässä koiraa, tuli taas varsin fiksu olo :o) Toisella kierroksella pääsimme avoimelle laitumelle ja homma sujui kuin ajatus. Ei ryntäilyjä, ei läheltäpiti tilanteita vaan harmoonista yhdessä työskentelyä koiran kanssa. Kyllä taas kelpaa ensi tiistaina mennä jatkamaan, palataan varmaan takaisin maanpinnalle...

Fami pääsi pentupäivässä tekemään paikalla olon, ja oli oikein tyytyväinen ettei sen enempää tarvinnut tehdä. Famppa oli ensimmäisen reilun viikon Fuusion poistumisen jälkeen surullisena, ei maistunut ruoka ja kotiin tullessa kävi aina tarkistamassa ne piilot missä Fuu tykkäsi makoilla. Nyt ruoka jo taas maistuu, ja välillä Fami leikkii Flipinkin kanssa. Iltaisin ulkoillessa Fami on ollut taas tuttuun tapaan ärhäkämpi kun illat ovat pimentyneet, onneksi tietää mistä se johtuu niin osaa suhtautua asiaan hyvin.

Tälle vuodelle ei enää olekaan mitään suurempaa suunnitelmissa koirarintamalla, keskitytään ihan näihin perustreeneihin tokon ja paimennuksen suhteen. Ehkä sitä agilityäkin voisi pikkuhiljaa alkaa opetella, vaikka kiirettä ei olekaan kun pikku Liipero oppii kerrasta. Vuoden vaihteessa meillä on uuden talon remontointia edessä, ja tammikuun lopulla muutetaan omaan taloon 3000 neliön tontille Loimaan Mellilään keskelle peltoa. Kyllä koirien sitten kelpaa, eikä ihmisilläkään huonot olot ole kun koko talo tulee rempattua lattiasta kattoon.