Fuusion kanssa elämisestä siis. Muksu alkaa olla hanskassa, ja se on oppinut että kun mammille tulee tietty äänensävy, on syytä viimeistään totella. Luoksetulon kanssa Saparo-Simo vähän lällättelee joskus, mutta myönnän syyllisyyteni liian vähäiseen treenaamiseen.

Sen jälkeen kun Fuusio ei enää päässyt sohvalle, eikä sänkyyn, loppui pahimmat raivarit. Nykyäänkin joskus Fuusio kiroilee ja ärisee jos sen ottaa syliin/ottaa siltä pois jotain kesken hauskimpien leikkien, mutta ei enää näyki. Aika monta kertaa kuitenkin alkaa edelleen irvistelemään, joten selällään mukula on edelleenkin lähes päivittäin.

Nykyään Fuusio onkin oikea sylivauva. Kiipeää usein syliin sohvalle (ei enää kiellettyä, koska osaa käyttäytyä) pusuttelemaan. Hauska tyyppi, vaikka tulevaisuutta ajatellen ei kuitenkaan sovi unohtaa että luonnetta löytyy enemmän kuin omiin tarpeisiin. Esimerkiksi tulevaisuuden  jalostushaaveita se tulee varmasti rajoittamaan, nartun on syytä olla vähän lunkimpi tapaus.