Aloitetaan Flipin hommista. Flip kävi marraskuun alussa Vantaalla tottelevaisuuskokeessa, vitsi kun sillä oli taas niin hauskaa ettei hommista meinannut tulla oikein mitään! AVO3 oli tuloksena, pisteitä en edes muista mutta eipä niissä paljoa muistettavaa olisikaan. Tuomari totesi että hirmu kiva koira, mille tarvitaan vaihtelevia treenejä ettei pääse leipääntymään. Totta, mutta se mitä se kaipaa on ne treenit ylipäätään... Flip siis osaa ihan kaikki liikkeet varsin tyydyttävästi (ainoa mikä ihan oikeasti kaipaa tarkkuutta on seuraaminen mutta sekin on parantunut koko ajan), mutta sillä vaan riemu repeää kokeissa niin ettei malta keskittyä vaan tarjoaa kaikkea hauskaa oheistoimintaa. Fiksu ihminen treenaisi paljon ennen kokeita, mutta me on menty vähän fiiliksellä katsomaan miltä milloinkin tuntuu. Josko ensi vuonna saisin itseäni niskasta kiinni ja aikaiseksi säännölliset ja tavoitteelliset treenit tokon suhteen, muuten me ollaan avoimessa vielä 10 vuoden päästäkin (paitsi jos hyvä tuuri osuukin kohdalle jossain kokeessa...).

Noh, agilityssä ollaan Flipin kanssa ihan samassa veneessä kuin tokossakin. Liian vähän treeniä, liikaa kisoja. Nyt ei olla moneen kuukauteen treenattu kun en ole ollut kykenevä juoksemaan, ehkä sitten taas helmikuun jälkeen (toivottavasti) päästäisiin kiinni harjoitusrutiineihin. Flipin ongelma on se että en ole siltä vaatinut tarpeeksi läheltä toimimista, enkä ole opettanut sitä kunnolla kääntymään. Sotasuunnitelma agin suhteen on siis selvillä, ja siitä tulee ihan huippuhyvä kunhan vaan päästään toteuttamaan suunnitelmaa.

Friidu kävi viime vuoden lopulla kahdessa näyttelyssä, toiveissa oli että olisi tullut valioksi mutta eikö se ole vanha totuus että sitten kun tarvitsee enää sen yhden niin sitten se välttää meitä kuin ruttoa :) Jyväskylä KV:stä siis kotiintuomisina ERI, SA, PN2, VA-SERT ja VA-CACIB. Sisko Minttu otti sertin ja valioitui, sekä oli ROP. Helsingistä Voittaja-näyttelystä saatiin täsmälleen sama satsi kuin Jkl:stäkin, PN1 ja ROP oli How Wilful Panic in the Ring "Tuittu". Seuraava koitos näyttelyiden suhteen on sitten Turun KV viikon päästä, josko siellä sitten jo nappaisi. Sehän ei ole kuin ajan kysymys koska se osuu Friidun kohdalle, mutta olisihan se kiva saada mahdollisimman pian.

Viimeiset maastot olivat syyskuussa HVK:lla. Friidu juoksi siellä parhaimman juoksunsa tähän asti alkuerässä (ehkä vähän sikameiningillä kun oli heti alkuun tymäyttänyt Alfan kylkeen omalla kyljellään), mutta finaalissa oli taas isä Pino näyttänyt tytölle kaapin paikan. Pinolle 1. sija ja sert, Friidu toisena pisteillä 444 ja SA. Hyvä kauden päätöskisa siis. Friidun ensimmäinen kisakausi sujui sen verran mallikkaasti, että se palkitaan Suomen Puolanvinttikoirat ry:n vuoden 2013 maastokoirana! Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kilpailu ei ollut tällä kaudella kovaa, toivottavasti ensi kaudelle saadaan paljon kisakumppaneita ja vältytään loukkaantumisilta. Kisakelpoisia koiriahan Suomen polakeista löytyy, täytyy vaan saada ne kisoihin.

Tuota Turun KV:tä lukuunottamatta tälle vuodelle on suunnitelmat ihan auki. On omaa pentuprojektia, ja Friidun pentuprojektia. Mun henkilökohtaisen pentuprojektini pitäisi loppua tässä tammi-helmikuun vaihteessa, mutta sitä kun ei koskaan tiedä minkä sorttinen hanslankari sieltä putkahtaa. Täytyy jättää vähän aikaa tutustumiselle ennenkuin jatketaan menoja! Friidulla pitäisi alkaa juoksut aika kohtsillään (mä tosin olin jo joulukuussa näkevinäni juoksun oireita mutta vieläkään ei kyllä tiputa...), kevättä suunnitellaan riippuen sitten siitä milloin juoksut tulee ja onnistuuko astutus.

Jos ei onnistu niin jatketaan maastoilua heti talvimaastoista alkaen, mutta onnistuessaan tulee sitten aika pitkä tauko kisahommista. Näyttelyissä Friidu tulee varmasti käymään tänäkin vuonna, vaikka valioituisikin jo nyt Turussa. Flip tulee käymään agiliito- ja tokokisoissa, ja tavoitteena olisi päästä nyt treenaamaan paimennustakin sen verran että loppukesästä päästäisiin silläkin saralla korkkaamaan kilpailut. Siinähän sitä puuhaa kuluvalle vuodelle sitten piisaakin!