Viime viikonloppuna oltiin Jaanan kanssa tokoilemassa, Flippi teki hurjan hienosti. Me on löydetty nyt se "yhteinen sävel", on hauska tehdä tuon kanssa töitä! Harjoiteltiin luoksetuloa, ruutua ja kontaktin pitoa häiriössä. Oli vaan todettava etten ole opettanut tuota mukulaa malttamaan olemaan paikallaan, vaan se tarjoaa tuhatta eri toimintoa jos ollaan vaan paikallaan. Noh, kun tiedostaa ongelmat ne on helppo korjata ja edistystä on jo havaittavissa. Lisäksi harjoiteltiin puun kiertoa, lähti ihan kivasti toimimaan.

Nyt on olemassa sellainen vakava mahdollisuus, että Flipistä tulee hakukoira. Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä haistelemaan miltä ne hakutuulet tuntuvat ohjaajasta ja koirasta (vaikka vaikea on kuvitella että hra Karavaanari-kaikkien-kaveri ei tykkäisi lajista missä saa mennä kovaa, käyttää päätä ja etsiä ihmisiä ja saa vielä ruokaakin).

Eilen Flipana kävsi agsahallilla ja odotteli enemmän ja vähemmän kiltisti seinässä kun akka veti muille reenejä. Sen jälkeen otettiin alasmenokontakteja ihan pikaisesti. Täytyy sanoa etten ole ennen nähnyt koiraa mikä kuumuu kontakteista, hirmuinen tarjoaminen ja huuto kontakteilla. Katsotaan miten jatketaan, on vaara että ne kontaktit menee sähläämiseksi jos saa jatkaa tuohon tyyliin. Otettiin sitten loppuun hiukan kaukojen asennonvaihtoja, kaikissa tekniikka ja vauhti on hyvä. Pikkuhiljaa voi alkaa pidentää matkaa koiraan, mutta pitää varoa kuitenkin ettei ahnehdi liikaa.

Noutoa on kanssa treenailtu ihan tässä kotosalla aina kun muistetaan, ja on saatu vahingossa ihan kisamainen nouto aikaiseksi. Koira sivulla, kapulan heitto, käskystä hakemaan ja luovutus eteen. Vahinkohan se eittämättä oli, mutta mukava sellainen. Ideaa alkaa jo olla, paitsi ettei malttaisi millään istua se kapula suussa. On paljon kivempaa kun tulee luovuttamaan seisten!

Minähän aloin opettaa Flipille sivulletuloa/seuraamista sheipaten. Homma on ihan kivasti lähtenyt pelittämään, samalla on treenattu imutusjuttuja ilman käskyä. Nyt kun sillä on joku idea siitä mitä siltä halutaan mun sormet ovat säästyneet.

Fami kävi keskiviikkona hieronnassa ja sillä on selkä takaosasta ihan juntturassa, ja hieroja sanoi että nikamat eivät tunnu ihan normaaleilta palpoitaessa. Eli siellä luultavasti on se spondyloosi... No, hieronta jatkuu heti ensi viikolla ja Fami vaikuttaa jo paremmalta. On jopa venytellyt takapäätäkin. Täytyy miettiä mahdollista kipulääkekuuriakin, näkisi miten kipeä se selkä oikeasti on. Röntgeniin en viitsi viedä, koska sen tulokset eivät meidän elämäämme hetkauta mihinkään suuntaan. Niin kauan kun Fami jaksaa arkielämää iloisena elellä niin saa täällä olla. Lisäksi se röntgenkuva ei näissä selkäjutuissa mikään tarkka/varma juttu ole. Hieroja täti Minna kehui Famia hurjasti kun hän on niin ihanteellinen asiakas, hän makaa reporankana eikä vänkää vastaan yhtään.

Saa kyllä olla onnellinen näistä nupuistansa, ne ovat kaikki niin rakkaita omine hömpötyksineen ja vikoineen. Erityisesti minulla on nyt suuret odotukset Flippiä kohtaan, sillä kun tuntuu olevan kaikki palikat kohdallansa. Aika näyttää mitä hänestä vielä tulee, ja mihin asti ohjaajan paukut riittää!