Silloin kun olisi eniten päivitettävää, niin tulee päivitettyä vähiten. Mutta sovellan blogin pidossani jo tutuksi tullutta fraasia "parempi myöhään ja harvoin kuin ei milloinkaan". Flipin kanssa käytiin siis kahdessa tottelevaisuuskokeesta, molemmista alo2 takataskuun. Ekasta pisteitä kertyi 140,5 ja tokasta 146. Tämähän vaatii tietysti selittelyä kun kokeisiin lähdettiin henkselit paukkuen... Ensimmäinen koe oli siis Kauniaisissa, ja paikka oli vilkas. Liian vilkas Flipille, se kävi alusta asti kierroksilla ja jo luoksepäästävyydessä aistin että tästä ei hyvä seuraa. Pää pyöri liikkeiden välissä kuin pöllöllä; mikä tuolla menee, mikä ääni toi oli! Kotona treenaaminen siis kostautui. Muuten liikkeet ihan ok, seuraaminen hajosi käsiin pahemman kerran, oli se ehkä perusasennoissa sivulla! Lisäksi meni liikkeestä seisomisessa maahan kun tuomari sanoi "käsky". Eli tämän kokeen antina opimme että lisää häiriötreeniä tarvitaan toden teolla ja pidin käsiä ristissä että seuraaminen ei olisi tuhoutunut lopullisesti.

Seuraavana päivänä kokeiltiin seuruuta kotona, ja treenattiin seisomisen ja maahanmenon eroja. Stop/maahan selkiytyi, mutta seuraaminen oli yhtä hirveää kuin kokeessakin. Aikaa seuraavaan kokeeseen oli tässä vaiheessa enää 2 päivää, joten ei oikein mitään voinut tehdä. Motivaatiota koitin saada leluilla ja nameilla, mutta näillä eväillä pyyhällettiin keskiviikon tokoihin Forssaan. Koe oli muuten taas hieno, vire oli kohdillaan ja liikkeet onnistuivat seuraamisia lukuunottamatta juuri niinkuin ohjaaja käskytti. Mutta minähän käskytin väärin! Liikkeestä maahanmenossa käskytin seisomaan, ja jäi muuten hienosti! Liikkeen jälkeen liikkeenohjaaja kysyi että muistinko että edellinen liike oli liikkeestä _maahan_meno. En muistanut, hitto sentään! Tekevälle sattuu, tasoitettiin tässä nyt tilastot niin että kahdessa kokeessa on ollut yhteensä kaksi liikkeestä maahanmenoa ja kaksi seisomista. Jakaantuminen meni vaan vähän persilleen, yritetään saada ne mahtumaan samaan kokeeseen ensi kerralla.

Tokon suhteen siis nyt tarvii rakentaa seuraamista uudelleen, eli palataan vähän taaksepäin ja hankitaan se samalle tasolle kuin ennen koetta. Tämän lisäksi vaaditaan häiriötreeniä, ihan itselle selvennykseksi on pakko kirjoittaa että häiriötreeni tarkoittaa nyt eri asiaa kuin pellolla raakkuvat kurjet :) Eli vilkkaisiin paikkoihin tekemään, erityisesti pitkää seuraamista!

16. pv oli sitten vuorossa pentupäivä, missä käytiin vähän turhankin vauhdikkaasti lampailla. Toisella kierroksella vedin itsekin syvään henkeä ja saatiin suuntatreenit onnistumaan. Kiitos taas ihanille kasvattajille pentupäivän järjestämisestä, harvalla kasvattajalla on näin hieno palvelu! Kiitos myös muille paikalla olleille seurasta, on aina kiva turista koulutusten lomassa! Pentupäiviltä lähdetiin renkaat kirskuen kohti ATT:n hallia ja ensimmäisiä agsastartteja. Kerättiin niitä hyllyjä kaksin kappalein, radoilla ihan ok fiilis mutta ekalla radalla otettiin hylly mun töppiin kun vedin yhdestä hypystä ohi enkä jaksanut korjata. Ei sillä ole tässä vaiheessa väliä onko hyl vaiko 5 vaiko 10. Toisella radalla tultiin keinulle turhan vauhdikkaasti ja otettiin se sitten uudestaan. AgilityssäKIN huomasi että osaaminen ei ihan ole vielä riittävällä tasolla; tarvitsee viedä kovin lähelle esteitä ja lukittumisen jälkeenkin vielä varmistaa ettei vaihda menosuuntaansa. Hieman lisää treeniä niin ongelma ratkeaa! Meidän piti kisata myös TSAUkkilassa, mutta totesin jo ennen ATT:n kisoja että mun leikkaushaava ei ihan vielä kestä näin hurjaa menoa, eli jarrutellaan vielä hetki. Ensi kuussa sitten koitetaan uudelleen, Flipin osaamistasoa lisätreenien jälkeen ja mun kuntoani.

Friidu on jatkanut tassuvieheen kanssa pelaamista kotosalla tulevia maastokisoja varten, into on piukassa! Famin kanssa ollaan taas saatu uusia vaivoja, siltä on suupielet halvautuneet ja syyksi epäillään nyt sisä- ja välikorvan tulehdusta (olivat täynnä mönjää vaikka korvakäytävä puhdas ja punoittamaton). Vaivaan syödään vieläkin 6 viikon hurjaa antibioottikuuria, harhailukohtaukset ovat vähentyneet tämän johdosta mutta huulet roikkuu edelleen. Kipulääkeannos on nyt 75mg päivässä selän takia, mutta en tiedä mihin sattuu kun on nuollut etujalkansa ihan ruskeiksi. Ab-kuurin loputtua konsultoidaan taas eläinlääkäriä, alustavasti oli puhetta mahdollisesta kortisonikuurista halvausoireisiin mutta katsellaan nyt. Ikävästi tuntuu siltä että Famin päivät alkaa olla jo loppusuoralla, joku raja näiden sairauksienkin kanssa on tultava vastaan ja päästettävä koira kärsimyksistään. Tällä hetkellä on taas parempi, ja muutamana päivänä on intoutunut jopa leikkimään mitä ei oikestaan nuorenakaan tehnyt. Seurataan siis tilannetta edelleen, ja ollaan tiiviissä yhteistyössä eläinlääkärille päin.

Täytyy todeta että luojan kiitos meillä on vakuutus, tänä vuonna Famin eläinlääkärilaskuihin on mennyt yli 1000 euroa josta on itse tarvinnut maksaa vain muutama satanen. Ja sitten oli vielä tuon yhden harvahampaan hampaan poisto, 300€ ja Friidullakin oli päivystyskäyntiä vaativa pissatulehdus alkuvuodesta. Jos loppuvuodesta yritetään kunnostautua tämän suhteen niin, ettei enää käytäisi lääkärillä...?