Mun on vaan myönnettävä etten enää jaksa päivitellä blogia ahkerasti. On niin helppoa päivitellä kuulumisia facebookissa ja monien kanssa nähdään viikoittain tai soitellaan tai viestitellään, ettei enää jaksa erikseen jokaista treeniä päivittää lisäksi myös tänne :)

Eilen oli siis Fuusion elämän ensimmäinen koe vuorossa. Koeura korkattiin ihan eri lajilla ja eri ikäisenä kuin olin pentua ottaessani kuvitellut mutta pääasia on että nyt on kisattu! Tokokoe oli Kauniaisissa Pumit ry:n järjestämänä, tuomarina Kaisa Lähdesmäki. Viimeksi koetta edeltävä perjantaina käytiin kentällä ja tulin sieltä kädet verillä sen jälkeen kun Fuusio ei pysynyt housuissaan ja voinut katsoa mistä ottaa kiinni leikkiessään. Fuusio myöskin juoksenteli omaksi ilokseen eikä välittänyt käskyistäni taas tuon taivaallista joten mietin jo ilmoitanko meidät poissaolevaksi ;) Päätin kuitenkin vielä lauantaina koittaa millainen fiilis ukkelilla silloin on, ja sujui oikein hyvin.

Matkalla kokeeseen kävin pahimmat kauhuskenaariot päässäni läpi; niihin sisältyi mm. se että Fuusiolla hirttää kiinni tai se että se karkaa kehästä eikä tule enää takaisin. Olin päättänyt että kehään kuitenkin mennään, aina voi keskeyttää jos menee apinantouhuiksi!

Koe aloitettiin perinteisesti luoksepäästävyydellä, josta Fuusiolle 10. Sen jälkeen oli vuorossa paikalla makuu. Alasmenossa jouduin antamaan kaksi käskyä, makasi hienosti kaksi minuuttia. Takaisin mennessä myös kaksi käskyä, ensimmäisellä istu käskyllä kierähti kyljelleen rapsutusten toivossa. Tuomarin tullessa kohdallemme totesi että ylösnousemista täytyy harjoitella ja antoi 9, alun kaksoiskäskytystä ei siis ollut huomattu. Näiden jälkeen odottamaan omaa suoritusvuoroa.

Liikkeet suoritettiin perinteisessä järjestyksessä, eli ensiksi seuraaminen kytkettynä josta armeliaasti tuomari lätkäisi 6. Fuusio oli sunnuntai kävelyllä, kontaktista ei ollut tietoakaan ja paikkakin oli välillä hakusessa. Sen jälkeen seuraaminen taluttimetta, missä alkupätkä oli ihan hienon näköistä mutta upeilla ääniefekteillä maustettuna! Loppupäässä haahuilua yms pöllöilyä. Arvosanaksi 5

Seuraavana liikkeestä maahanmeno. Valmisteleva seuraaminen jo tuttua lampsimista, maahanmeno aavistuksen hidas mutta meni kuitenkin heti maahan. Muistaakseni samat touhut kuin paikalla olossa, eli ylösnousuun kaksi käskyä. Mun silmät varmaan pyörähti ympäri kun saatiin kuitenkin 8.

Luoksetulo oli alkupäästä hieno, pysyi hyvin ja lähti kuin raketti. Muutama metri ennen minua sai jonkun hajun ja jäi ihmettelemään. Seuraa -lisäkäskyllä sain sen istumaan naama minuun päin minun vasemmalle puolelleni. Tuomari arvosti tätä sähläystä arvosanalla 8.

Liikeestä seisominen alkoi jo moneen kertaan tutuksi tulleella haahuilulla, yksi käsky seisomiseen. Otti muutaman askeleen ja loppu osa liikkeestä hieno. Taas armopalana 8.

Viimeiseksi hyppy, mitä oltiin ennen koetta treenattu varmasti alle 5 kertaa. No sen kyllä huomasi, mun alkuperäinen suunnitelma oli auttaa koiraa käsimerkillä ja menettää siitä muutama piste, mutta jännityksessä sitä hyvätkin suunnitelmat unohtuu. Eli yksi suullinen käsky, minkä jälkeen muistin mitä olin suunnitellut. Uusi käsky käsimerkillä (tiesin että nollaantuu mutta halusin onnistuneen suorituksen), jolloin Fuusio pisti maate kyljelleen. Liike avulla sain sen yli hypystä ja meni seiso käskyllä terhakkaana maahan. No, vapautin koiran ja homma oli siinä. Arvosanana siis 0.

Lähes koko kehässäolomme ajan jatkunut paukuttaminen oli saanut myös tuomarin huomion, kokonaisvaikutukseksi saimme 7. Yhteensä tästä show:sta ansaittiin 132 p eli ALO3, ja alokasluokan ainoana rodun edustajana meidät palkittiin parhaana pumina. Oli vähintäänkin hullu tunne hakea palkinto sen hömpötyksen jälkeen... Tuomari oli oikein mukava tyyppi vaikka antoikin paljon armopisteitä, voisin ehdottomasti mennä uudelleenkin. Ainoa mistä en pitänyt oli pitkät seuraamiskuviot, osaamistaso olisi näkynyt mielestäni riittävästi myös lyhyemmillä seuraamisilla alokkaassa.

Olin kuitenkin todella tyytyväinen Fuusion tekemiseen, se teki rehellisesti töitä sen minkä osasi ja jopa petrasi treeneistä. Fuu ei myöskään menettänyt intoaan vaikka näin montaa liikettä ei olla koskaan ilman lelua tai namia tehty putkeen. Mm. paikalla makuuta me ei olla treenattu ikinä ryhmässä, voitte kuvitella niitä tykytyksiä mitä mulle tuli kun Fuusion vierestä lähti bortsu hiippailemaan omistajaa kohti.

Nyt siis hankitaan rutiinia liikkeisiin, panostetaan erityisesti seuraamiseen, hyppyyn ja liikkeiden loppuosiin. Kokonaisuudesta näkyi hyvin että olen vapauttanut paljon koiraa ilman loppuasentoa ennakoinnin pelossa, ehkä sitä olisi kuitenkin hyvä treenata joskus! Treenit jatkuvat hyvillä mielin, ja viimeistään alkuvuodesta uudelleen kokeeseen.