Koska Fuusion äkillinen sairastuminen ja nopea lopettamispäätös on herättänyt kysymyksiä ja jotain epämiellyttäviä kommentteja, selvitän päivän kulun perusteellisemmin ihan näin julkisestikin. En millään jaksa selittää sitä kerta toisensa jälkeen, ja perustella välttämätöntä päätöstä.

Eli päivällä (n. klo 14) Fuusiolla huononi kävely ja jalat petti alta ja oli kuumetta. Lääkärissä todettiin kohonneet tulehdusarvot, veriarvot muuten ok. Fuusio sai nesteytystä ihon alle, kipulääkettäja antibioottia suoraan suoneen. Fuusion vointi parani hieman, kuume laski eikä enää noussut. Illalla (n. klo 18-20 välisenä aikana) Fuusio söi purkkiruokaa koko purkin veteen sekoitettuna. Pidin sitä häkissä lepäilemässä, ja koetin pitää liikkumatta. Sen minkä kuitenkin liikkui kävely oli huonoa, ja kiersi ympyrää vasempaan. Pissoja tuli sisällekin, ja ulkona pissatessa ei pysynyt ilman tukea pystyssä.

Klo23.30 Olimme sammuttaneet valot kun Fuusio alkoi itkeä. Se vaelteli sängyn vieressä ja kampesi itsensä sänkyyn. Oksennus tuli minun päälleni, joukossa oli hieman verta. Pesin oksennukset pois ja vedin vaatteet päälle ja lähdettiin päivystykseen. Fuusio ei enää valittanut, mutta oli sylissä aivan vetelä. Melkein heti liikkeelle lähdettyämme Fuusio alkoi täristä, minkä jälkeen alkoi maiskutus + kuolaaminen ja sen jälkeen kouristukset. Kouristelu kesti yli 5 minuuttia (status epilepticus) mikä kuitenkin loppui juuri ennenkuin saavuimme päivystykseen (Turkua tunteville voin kertoa että kouristelu alkoi Kaskentien Nesteellä ja loppui vasta Konserttitalolla, matkalla oli tietysti kaikki valot punaisena).

Päivystykseen saapuessamme eläinlääkäri totesi että Fuusio hengittää huonosti ja kiidätti meidät leikkaussaliin saamaan happihoitoa. Sille laitettiin kanyyli ja nesteytystä jatkettiin. Simppa makoili paniikinomaisena kyljellään. Eläinlääkäri kyseli voinnista, ja totesi ettei kyseessä voi olla maksan eikä munuaisen pettäminen eikä myrkytys koska veriarvot ovat normaalit. Koira vietäisiin röntgeniin kun se rauhottuisi. Ei mennyt kuin vajaa puoli tuntia kun seuraava kohtaus tuli taas selkeän auran kanssa. Kanyyli lähti irti ja kramppaaminen jatkui diatsepaamista huolimatta. Hetken kuluttua (enää en jaksanut vilkuilla kelloa) kramppaaminen helpottui, ja hengitys oli vielä huonompaa kuin aikaisemmin. Pissaa tuli miten sattui, se ei ollut enää Fuusion hallinnassa. Juttelin koiralle ja sain siihen yhteyden. Silmissä oli pelko ja kipua. Fuusio valitti taas vointiaan ja koitti kammeta itseään väkisin ylös. Sain sen rauhoitettua kyljelleen. Seuraava kohtaus tuli auran kanssa. Diatsepaami ei taaskaan auttanut. Eläinlääkäri ehdotti että kävisin hieman kävelemässä koiran kanssa koska se oli niin levoton. Nostin Fuusion lattialle eikä sen jalat kantaneet. Hengitys kävi koko ajan huonommaksi ja se laitettiin äkkiä takaisin happihoitoon. Lääkäri totesi ettei koiraa voida siirtää röntgeniin. Fuusiolle laitettiin anestesialääke.

Hengitys rauhoittui nukkuessa. Keskustelimme mitä tekisimme jatkossa Fuusion kanssa. Oli jo selvää, että aivot olivat kärsineet (status epilepticus = kohtaus kestää yli 5 min tai seuraava tulee ennenkuin koira ehtii toipua edellisestä, tämän aikana aivoverenkierto ei toimi kunnolla). Fuusio ei luultavasti selviäisi edes yön yli. Oli myös selvää, että kohtaukset tulisivat lähes varmasti uusiutumaan jatkossa, sillä ne tulivat niin tiuhaan ja niin rajuina. Huolestuttavaa oli myös huono vaste diatsepaamille, millä olisi tulevaisuudessa pitänyt katkaista aina jos koira menee status epilepticukseen (mikä siis olisi ehkäissyt aivovaurioiden syntyä toimiessaan). Käytännössä diagnoosivaihtoehtoina olivat enää aivokasvain tai epilepsia.

Lääkekehitystä opiskelevana tiedän myös fenobarbitaalin ja NBr:n ja KBr:n (tai muiden bromidien) joskus vaikeistakin sivuvaikutuksista. Fenobarbitaalia ei enää edes suositella ihmisille (varsinkaan Suomessa) muuta kuin tietyissä tapauksissa .  Lisäksi Fuusio olisi jatkossa täytynyt aina eristää muusta laumasta kun ne olisivat olleet kotona ilman ihmisiä. Eli käytännössä 8-10 tuntia päivässä 5 kertaa viikossa. Huoneen olisi pitänyt olla lähes kalustamaton ettei koira satuttaisi itseään mahdollisten kohtausten sattuessa. Eristämistä (tai kutsutaan myös jäähyiksi) on käytetty meillä tehokkaana rangaistuskeinona, oikeastaan paras keino mitä Fuusion kanssa oli koitettu. Lisäksi Fuusio oli koira mikä kiihtyi helposti mistä vaan, ja kaipasi aktiviteettia ja sitä että saa mennä lujaa.

Eli koska Fuusio ei luultavasti olisi selviytynyt yön yli ja koska elämä ei olisi jatkossa enää ollut Fuusion arvoista elämää (aivovaurio ja lääkitys huomioiden), Fuusio päätettiin lopettaa eläinsuojelullisista syistä. Vielä ennenkuin myrkyt laitettiin kanyylistä, epäröin: ehkä vielä olisi jopa 15 hyvää vuotta jäljellä. Eläinlääkäri vakuutti että muuta todellista vaihtoehtoa ei enää ollut. Fuusio todettiin kuolleeksi 2.15 keskiviikko aamuna. Sinne Fuusio jäi pöydälle, vilteillä peiteltynä ja kivuttomana. Mikään ei ole ikinä ollut niin kamalaa, tuntuu että suru vain kasvaa mitä enemmän aikaa kuluu. Se että tietää tämän olleen välttämätöntä, ei helpota sitä tuskaa mikä jäi jäljelle. Voi rakas Fuusio, jos saisin vielä viettää kanssasi yhden päivän.