Olimme äsken lenkillä pienessä lumipyryssä. Fami oli koko lenkin todella passiivinen, luimi kovasti ja yritti vetää joka mutkasta kotiin päin. Kaikki ihmiset olivat pelottavia, mukaan lukien mamma (Nami ei osaa enää lukea eleitäni pimeässä). Ihan vaan pikapissan uskalsi tehdä, loppumatkan joutui puoliväkisin tulemaan mukana.

Onko tämä enää koiran arvoista elämää? Varsinkaan Famin kaltaisen koiran. Fami on jatkuvasti kovin stressaantunut ja narskuttaa etujalkojaan sängyn alla. Turkin laatu on huonontunut lisäravinteista huolimatta vuoden vaihteen jälkeen, stressin takia luultavasti? Iho on kuitenkin melko hyvässä kunnossa, ei hilseile muutoin kuin erityisissä stressitilanteissa (mm. iltalenkkien yhteydessä) eikä siellä vilistäkään mitään, syynätty on useaan otteeseen.

Ei tässä voi kai oikein voi muutakaan kuin vain odottaa huhtikuuta ja silmälääkäriä, ja punnita tilanne siellä ammattilaisen kanssa, vaikka minähän sen päätöksen teen ja tunnen koirani parhaiten.